Kun vauhti kiihtyy, omat hyvät neuvoni unohtuvat ja apinamieleni poukkoilee holtittomasti. Ja ehkä itselleni kaikista ahdistavinta on se tunne, kun tiedän jotain tapahtuvan, mutta joudun silti odottamaan. Asia, joka ei ole omissa käsissäni, mutta kello käy ja haluan iskeä kiinni. Tyyntä ennen myrskyä. Tietynlainen pysähtyneisyys ? joka on korona-ajalle tyypillistä ? aiheuttaa mielessäni kaaoksen. Mieluummin vaikka otan katasrofit vastaan, kuin kestän tunnetta, että pian rytisee, mutta en voi muuta kuin odottaa.
Taloushuolien ja loputtomien todo -listojen keskellä mielessä pyörii vielä Koskelan tilanne, joka luo kiristävän, mustan tunnelman oman pääni ympärille. Ihana ystäväni Emilia, teki aiheesta upean kirjoituksen ja ennenkaikkea tekee asialle jotain. Tällaisen pahan olemassaolo on pelottavaa ja ahdistavaa. Tekee mieli kääntää katse pois, mutta me emme voi tehdä sitä. Siksi vertaistuki on aivan älyttömän tärkeää. Ja kun olo on sekava, ystävien rooli korostuu. Ja rehellisyys sekä aitous. Kavereille voi helposti jakaa elämän ihanat asiat, mutta todellinen ystävyys punnitaan silloin, kun ei tarvitse esittää tai piiloutua. Ja voi miten ihania ihmisiä elämässäni on. Ja vaikka itse en kaipaa erityisemmin juhlia tai kokoontumisia, alkaa mökkihöperyys olemaan kaikilla huulilla, jokainen reagoi siihen tavallaan. Ja tuntuu suorastaan rikolliselta kertoa, että unelmoin siitä, että lentokone nousee ilmaan.
Tämä upea Sashan taideteos päätyi minulle monen sattuman kautta, kuten ne kaikista kauneimmat asiat elämässä. Ja nyt kun tutkin tätä teosta tarkemmin, näen itseni juuri nyt. Maski päällä ja ilman. Monta roolia, pelkoa, rohkeutta, epävarmuutta, varmuutta, uuden odotusta ja dekadenssia pimeyttä. Sätkynukkena sekä ohjaksissa. Osa naruista on leikattu, muutama vielä leikkaamatta. Välillä meikit valuen, toisinaan täysin alastomana. Miten älyttömän hyvin se osuukin omaan elämääni juuri nyt. Tästä tulee mieleen myös kyseenalaistaminen. Olenko tehnyt oikeita valintoja? Vai suostunut tanssimaan muiden toiveiden mukaisesti?
Mutta, mutta. Kukaan ei ole superihminen. Joskus ote lipsahtaa ja eilen illalla mietin, miten saisin kaaoksen keskelläkin pidettyä itsestäni kiinni, sielustani kiinni. Koska kukaan muu ei tee sitä puolestani. Tämä pätee myös Sinuun. Tässä vaatimaton listani. En luettele elämää suurempia asioita (ne löytyy googlesta) vaan omia hyvin yksinkertaisia selviytymiskeinoja, kun meno äityy kovaksi.
Itse latasin suht arvokkaan Synctuition appin. Sen idea on, että harjoitukset etenevät kronologisesti ja jokainen 30 minuuttinen on oma kokonaisuutensa. Itselleni hintansa väärti.
Muista, että meillä jokaisella on välillä showtime, toisinaan offtime. Kunnioita sitä ja omaa tilaasi. Ihanan ja inspiroivan Sashan IG tiliin löydät tästä.
She is the real Ambassador of Magic.